SELKOKIELELLÄ KIRJOISTA


      Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijat ovat kirjoittaneet nämä kirjaesittelyt.
      Suomen kieli ja viestintä -opintojaksoon kuului kirjoittaa kirjaesittely tai arviointi selkokielellä.
      Luettavaksi sai valita selkokirjan tai jonkin muun kirjan, kertomuksen tai runon, jossa kerrotaan ihmisistä.

      [Päivitetty 1.3.1999.]

      SELKOKIRJAT

      • Raija Oranen: Ruusun aika
      • Pertti Rajala: Kit Carsonin muuli
      • Pertti Rajala - Leena Turunen: Helen Keller - oppimisen ihme. Selkokirja Helen Kellerin elämästä
      • Eeva Saine: Omenapuu
      • Georges Simenon: Sairaalan kellot
      • Märta Tikkanen: Mä olen kovis
      • Märta Tikkanen: Toiveiden Puu
      • Yhteiskunta on melko ihana

      MUUT KIRJAT [ovat vasta tulossa!]

      • Bo Carpelan: Rannekello
      • Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus
      • Jostein Gaarder: Sofian maailma
      • Jan Guillou: Pahuus
      • Torey Hayden: Tiikerin lapsi
      • Caroline Hebard: Jotta toiset saisivat elää
      • Eva Illoinen: Päivän taite
      • Eeva Kilpi: Kiitos eilisestä
      • Belva Plain: Karuselli
      • Pirjo Rissanen: Onnen tyttäret
      • Jari Tervo: Kaukoa viedään (novelli, sisältyy kokoelmaan Siat ja naudat)
      • Nancy Thayer: Rakastamisen vaikeus
      • Danielle Steel: Torjuttu totuus
      • Kyllikki Villa: Ikäisekseen hyvin säilynyt (runo)
      • Taru Väyrynen: Kissan kuolema


      Sari Sippola

      RAIJA ORANEN: RUUSUN AIKA

      Kirjan nimeltä Ruusun aikaa on kirjoittanut Raija Oranen.
      Kirjassa on kaksi osaa. Molemmat osat on selkokielelle muokannut Ari Sainio.
      Kirja kertoo Ruususen perheestä ja heidän elämästään.
      Perheeseen kuuluu isä Esko, joka on lääkäri ja
      äiti Marja on ison firman henkilöstöpäällikkö.
      Lapsia on kolme. Meri on lukiolainen.
      Illi eli Ilmari on yläastella ja Roope eli Roosa-Maaria on ala-astelainen.
      Meri on Marjan edellisestä avioliitosta ja
      Illi on Eskon edellisestä avioliitosta.
      Lisäksi perheeseen kuuluu isoäiti Senni,
      joka hoitaa Ruususilla kotia ja koira Nero.

      Kirja Ruusun aikaa on ajankohtainen, koska uusperheitä on paljon.
      Lasten ja vanhempien välillä on ristiriitoja, jotka voidaan selvittää yhdessä.
      Normaali perhe-elämässä on hyviä ja huonoja päiviä.
      Yhdessä toisiaan tukien vaikeuksista pystytään selviämään.
      Minä olen aina tykännyt Ruusun aika televisio-sarjasta ja kirjasta.
      Perhe on tavallinen, johon jokaisella meistä on mahdollisuus samaistua.
      Roope on herttainen henkilö perheessä.

      Perheen isoäiti Senni yrittää huolehtia taloudesta ja lapsista voimiensa mukaan.
      Hän asuu yksin kerrostalossa ja myöhemmin muuttaa Ruususille asumaan.
      Marja on kiireinen äiti, joka ei ole tietoinen perheensä sotkuisesta elintavasta.
      Perheen sotkut paljastuvat Marjalle, kun Senni on sairastuu.
      Isä Esko on riitojen rauhoittaja ja sovittelija.
      Hän haluaisi kaikkien elävän sovussa keskenään.
      Meri on lukion viimeisellä luokalla. Hänen poikaystävänsä vaihtuvat useasti.
      Illi on kiinnostunut musiikista ja seinämaalauksista.
      Roope on perheen nuorin. Hän harrastaa jalkapalloa ja
      halusi olla mieluimmin poika kuin tyttö.

      Kirja on kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta.
      Lukiessa tuntuu kuin olisi itse seuraamassa Ruususten elämää.
      Perheessä on Illin ja Marjan välillä jännitettä.
      Illi ei ole hyväksynyt Marjaa äitipuolekseen oman äitinsä kuoltua.
      Marja yrittää huolehtia Illistä, joka on murrosikäinen.
      Illi ei ole mielissään Marjan holhoamisesta.
      Merillä ja Eskolla on paremmat välit.
      Meri on vanhempi, jolloin hänen on ollut helpompi hyväksyä isäpuolensa.
      Perheessä ristiriidat pyritään hoitamaan keskustelemalla.

      Kirjoittaja on halunnut kuvata normaalia perhe-elämää.
      Ruusujen perheen elämään mahtuu paljon iloja ja suruja.
      Kaikista tilanteista he selviävät yhdessä.
      Kirjalla on ollut ehkä tarkoitus nostaa perheen arvostusta.
      Perheen elämä on todellista.
      Perheessä siivotaan, leivotaan, laitetaan ruokaa, vietetään joulua ja ylioppilasjuhlia.
      Kirjassa käsitellään vaikeaa asiaa, kuolemaa.
      Perheen isoäiti Senni kuolee syöpään.
      Kirjan lukemista voin suositella kaikille.


      Merja Pyykkönen

      PERTTI RAJALA: KIT CARSONIN MUULI

      Pertti Rajala on kirjoittanut kirjan nimeltä Kit Carsonin muuli.
      Kirjassa on tarinoita villistä lännestä.
      Minä luin tämän kirjan, koska minä pidän villin lännen tarinoista.
      Amerikkaa sanottiin villiksi länneksi.
      Siellä asui intiaaneja ja valkoihoisia.
      Nämä tappelivat usein keskenään.
      Valkoihoiset halusivat ajaa intiaanit pois heidän mailtaan.

      Kirjassa oli ihmisiä, jotka olivat pyssysankareita kuten Jesse James.
      Kirjassa oli myös sheriffi Bat Masterson.
      Sheriffi on sama kuin poliisi.

      Kirja kertoo Amerikasta, joka on iso maa suuren meren takana.
      Amerikassa asuu paljon ihmisiä.
      Kirjassa kerrotaan erilaisista ihmisistä.
      Kirja kertoo Amerikan historiasta.
      Historia tarkoittaa asiaa, joka on tapahtunut kauan sitten.

      Kirja on tehty pojille, jotka pitävät jännittävistä tarinoista.
      Kirjaa on helppo lukea, koska se on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.
      Uskon, että tässä kirjassa oli oikeaa asiaa tästä aiheesta.
      Tätä kirjaa oli mukava lukea.


      Tomi Virtanen

      PERTTI RAJALA - LEENA TURUNEN: HELEN KELLER - OPPIMISEN IHME.
      SELKOKIRJA HELEN KELLERIN ELÄMÄSTÄ

      Helen Kellerin elämä on kiinnostanut monia ihmisiä ennen ja nyt.
      Helen Kelleristä tuli kuuro ja sokea vuoden
      ja kahdeksan kuukauden ikäisenä.
      Hän oli kuitenkin erittäin lahjakas ja sinnikäs ihminen.
      Hän opetteli puhumaan ja sormimerkit.
      Niiden avulla Helen pystyi oppimaan uusia asioita.

      Helenillä oli onnea, koska hänellä oli perhe,
      joka auttoi ja rakasti häntä.
      Perhe halusi auttaa Heleniä opiskelussa.
      Toinen Helenin suuri onni oli kotiopettaja Anne Sullivan.
      Annen kanssa hän opiskeli peruskoulun ja yliopiston opinnot.
      Annesta tuli myöhemmin Helenin paras ystävä.

      Kirja auttaa meitä näkeviä ja kuulevia huomaamaan,
      kuinka helppoa meillä on.
      Kirjan opetus on, että jos haluaa, voi saavuttaa mitä haluaa.
      Muiden ihmisten apu on kuitenkin erittäin tärkeää.


      Katja Asmar ja Anne Niemelä

      EEVA SAINE: OMENAPUU

      Luimme selkokielisen kirjan, jonka nimi on Omenapuu.
      Sen on kirjoittanut Eeva Saine.
      Kirja kertoo Riitasta ja Karista, jotka ovat naimisissa.
      Heillä ei ole lapsia.
      He ostavat maalta vanhan talon.
      Talo on huonossa kunnossa ja sitä täytyy korjata.
      Pian Kari saa aivohalvauksen.
      Hän joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa.
      Aluksi hän ei pystynyt liikkumaan eikä puhumaan.
      Kari ja Riitta olivat surullisia ja väsyneitä.
      Kari parani halvauksestaan hitaasti.

      Kirja kertoo ihmisen vaikeuksista ja niistä selviytymisestä.
      Karilla ja Riitalla oli paljon ongelmia, koska Kari sairastui.
      He joutuivat olemaan toisistaan erossa, ja se tuntui pahalta.
      He halusivat kuitenkin selvitä ongelmistaan.
      Kari ja Riitta keskustelivat asioista ja yrittivät
      hyväksyä uuden tilanteen.
      Mielestämme kirjan ajatuksena on se, että vaikeuksista selviää.
      Apua täytyy pyytää rohkeasti, jos sitä tarvitsee.

      Kirjan tapahtumat voisivat olla oikeasta elämästä.
      Ongelmat tuntuivat arkisilta.
      Kirja kertoo tapahtumista Riitan ja Karin kautta.
      Siinä tulee esille vain Karin ja Riitan ajatukset.
      Kun on lukenut kirjan, ymmärtää sairastuneen ihmisen ja
      hänen perheensä elämää.

      Kirjan lukeminen antoi meille ammatillista tietoa.
      Huomasimme, kuinka tärkeää on keskustella potilaan kanssa.
      Perhettä täytyy myös auttaa.
      Elämä on joskus vaikeaa, kuten kirjassa kerrotaan.
      Ihmisten täytyy kuitenkin uskoa, että huomenna asiat voivat olla paremmin.


      Riitta Halonen

      EEVA SAINE: OMENAPUU

      Kirja kertoo Karista ja Riitasta. Heillä ei ole lapsia.
      He viihtyvät hyvin kahdestaan.
      He ovat olleet yhdessä jo kaksikymmentä vuotta.
      Kari ja Riitta ostavat vanhan talon maalta, omenapuiden keskeltä.
      Heillä on nyt vanha talo, jossa ei voi asua ja paljon velkaa.
      Kari ja Riitta remontoivat taloaan.

      Elokuussa he muuttavat vielä keskeneräiseen kotiinsa.
      Riitta siirtyy opettajaksi oman kylän kouluun.
      Kari työskentelee edelleen kaupungissa, autoliikkeessä.
      Yllättäen Kari saa sairauskohtauksen.
      Ruumiin oikea puoli ei liiku, hän ei osaa sanoa mitään.
      Karilla on ollut aivoissa veritulppa.
      Vaurio on suuri. Voi olla, ettei Kari parane ennalleen.
      Hän päättää parantua.

      Kari ja Riitta aikovat myydä ihanan kotinsa,
      jonka remontti on vielä kesken.
      Myyminen tuntuu pahalta, joten he eivät myy taloaan.
      Riitan työkaverit auttavat talon remontissa.
      Vihdoin Kari pääsee sairaalasta kotiin.
      Hän liikkuu pyörätuolilla. Hän ei ole enää autonmyyjä.
      Nyt elämässä tärkeämpiä asioita ovat vaimo, ystävät ja luonto.

      Kirja on kirjoitettu selkokielellä, sitä on miellyttävä lukea.
      Kirjan sanoma on positiivinen, ongelmista selvitään.
      Tärkeintä ei ole täydellinen terveys, vaan ELÄMÄ.


      Kati Kotilainen

      Georges Simenon: Sairaalan kellot

      Luin selkokielisen romaanin, jonka nimi on Sairaalan kellot.
      Sen on kirjoittanut Georges Simenon.
      Se kertoo Rene Maugrasista, joka on toimittaja.
      Työ on hänelle kaikki kaikessa.
      Hänen elämänsä yhtäkkiä muuttuu, kun hän halvaantuu.
      Hän menettää puhe- ja liikuntakykynsä.
      Sairaalassa hänellä on aikaa miettiä mennyttä elämäänsä.

      Tämä romaani kertoo hänen mietteistään ja ajatuksistaan sairaalassa.
      Asioiden tärkeysjärjestys muuttuu.
      Rene ei halua palata entiseen elämään.

      Romaanin alussa Rene herää tajuttomuudesta.
      Hän on ollut kiireinen mies. Nyt aika pysähtyy.
      Hän ei pysty huolehtimaan itsestään. Joku muu tekee sen.
      Se on Renelle vaikeaa. Hän ei haluaisi ajatella asioita.
      Hän haluaisi vain nukkua. Hänellä ei ole taistelutahtoa aluksi.
      Reneen taistelutahto herää, kun suhde vaimoon paranee.
      Myös hänen tyttärensä vierailu piristää häntä.
      Hänellä on ollut etäiset välit vaimoon ja tyttäreen.
      Kun Rene lopulta löytää elämänhalun, hän ei mielestään
      toivu tarpeeksi nopeasti. Hän aikoo nyt vierailla isänsäkin luona.
      Hänellä on ollut etäiset välit isäänsäkin.

      Kirjan tapahtumat voisivat olla oikeasta elämästä.
      Minusta tuntui, että kirjoittajalla oli samoja kokemuksia kuin kirjan Renellä.
      Mielestäni kirjan sanoma on se, että työ ei ole elämän tärkein asia.
      Joskus sen ymmärtäminen on vaikeaa.
      Kirja kertoo asioista vain Renen kannalta.
      Muut kirjan henkilöt eivät ole niin tärkeitä.
      Kirja kertoo vain sairaala-ajasta.
      En siis tiedä, miten Renelle kävi sairaala-ajan jälkeen.

      Kirja oli mielenkiintoinen. Se voi auttaa minua tulevassa työssäni.
      Kun ihminen tervehtyy, ei elämä ehkä olekaan helppoa.
      Voi käydä niin kuin Renelle. Entinen elämä ei enää kiinnosta.
      Uusi elämä voi silti tuntua vaikealta.
      Ihmiselle voi tulla kriisi.
      Minusta kirjalla oli toinenkin sanoma.
      Elämä voittaa, vaikka joskus on vaikeaa.


      Miia Honkala

      Märta Tikkanen: Mä olen kovis

      Luin Märta Tikkasen kirjoittaman selkokielisen kirjan.
      Kirjan nimi on Mä olen kovis.
      Se on kirjoitettu nuorille, joilla on lukemisvaikeuksia.

      Kirja kertoo Timpasta ja Samista.
      He asuvat Helsingin lähistöllä.
      Molempien haaveena on moottoripyörä ja tyttöystävä.
      Eräänä iltana Timppa ja Sami lähtevät kioskille.
      He tapaavat siellä Petrin, joka on Laajiksen jengin pomo.
      Timppa ja Sami lähtevät Petrin mukaan autoajelulle,
      jonka seuraukset ovat yllättävät.

      Kirja oli helppolukuinen.
      Kirjan sanasto sisältää muutamia symbolisia ilmauksia ja slangisanoja.
      Tällaisia ovat esimerkiksi rautainen juttu ja hengailla.
      En usko niiden vaikeuttavan tekstin ymmärrettävyyttä,
      kun ajattelee, kenelle kirja on suunnattu.

      Selkokielisestä ilmaisusta huolimatta kirjailija on onnistunut
      kirjoittamaan värikkäästi.
      Piirretyt kuvat elävöittävät ja tukevat kirjan tekstiä.


      Tiina Määränen

      MÄRTA TIKKANEN: TOIVEIDEN PUU

      Luin Märta Tikkasen kirjan "Toiveiden Puu."
      Kirja kertoo kahdeksantoistavuotiaasta Mirasta.
      Mira haaveilee pojista ja ratsastaa.
      Miralla ei ole onnea poikien suhteen.
      Ratsaillakin hänellä on hieman epäonnea.
      Mira loukkaa itsensä, mutta harjoittelee sinnikkäästi.

      Tarinan pääsanoma on, ettei pidä luovuttaa.
      Unelmista ja toiveista on pidettävä kiinni.
      Vastoinkäymisiä tulee jokaiselle, mutta ne voi voittaa.
      Mira ei luovuta ja niin hän voittaa vammaisratsastuksen
      pohjoismaiset mestaruuskilpailut.

      Kirjan sanoma on rohkaiseva. Jokainen voi olla voittaja.
      Myös vammainen tai muuten erilainen.
      Tärkeää on uskoa itseensä ja yrittää.

      Kirja on suunnattu nuorille, mutta voin suositella sitä kaikille.


      Marika Broström ja Outi Pasanen

      YHTEISKUNTA ON MELKO IHANA

      Kirjassa kehitysvammaiset kertovat siitä,
      mitä on olla kehitysvammainen.
      Kirjoitukset on jaettu riveille
      selkokielen periaatteiden mukaisesti.
      Näin kirjoitusten lukeminen
      on tehty mahdollisimman helpoksi.

      Monissa kirjoituksissa pohdittiin sitä,
      miten muut ihmiset suhtautuvat kehitysvammaisiin.
      Kiusaaminen tuntui olevan yleinen ongelma.
      Suurin osa muista ihmisistä kuitenkin
      suhtautuu kehitysvammaisiin myönteisesti.
      Ystävyys ja seurustelu olivat tärkeitä asioita.
      Niitä mietittiin useissa kirjoituksissa.
      Työ ja palkkapäivä toivat monille iloa elämään.
      Myös tulevaisuutta pohdittiin.

      Tällaisia kirjoja saisi mielestämme olla enemmän.
      Kehitysvammaisten mielipiteitä pitäisi tutkia useammin
      ja koota niitä kirjoiksi.
      Lukemamme kirja on jo lähes kymmenen vuotta vanha.
      Uutta varmasti jo kaivataan!

      Seuraavassa erään kirjoittajan mietteitä:
      "Synnyin tähän yhteiskuntaan jäseneksi,
      minä kehitysvammainen poika.
      Aina iloja ei lie ihmiselle suotu,
      varsinkaan vammaiselle,
      ei aina taputuksia,
      ei yhteiskunta ota aina
      vammaista avosylin vastaan."


      Alkuun