Soseessa Syötteeltä Siirajärvelle

Pertti Sillanpää
teksti ja kuvat

Seikkailukasvatus I:n käytännön osuus toteutettiin hiihtovaelluksena Syötteeltä Siiranjärven leirikeskukseen Taivalkoskelle 20.-24.4.98. Mukana oli 15 opiskelijaa. Viiteen tiimiin jakautuneet opiskelijat pitivät päiväkirjaa matkan tapahtumista. Päiväkirjaan kirjattiin päivittäin niin tiimin yhteiset kuin jäsenten henkilökohtaiset odotukset, tuntemukset, tapahtumat, havainnot, ajatukset sekä palaute retkestä. Viimeiset rivit kirjoitettiin seikkailun päättäneen palautekeskustelun jälkeen. Päiväkirjan tarkoituksena oli jäsentää omaa ajattelua, tuoda tuntemuksia esiin, terästää havaintoja, tarjota väline itse- ja ryhmäarviointiin sekä antaa tietoa ja palautetta ohjaajille kurssin kehittämistä varten. Kursivoidut tekstit ovat lainauksia päiväkirjoista.

Ennen retkeä oli ollut yhden opintoviikon teoriaosuus seikkailukasvatuksesta, seikkailun filosofiasta ja psykologiasta. Olimme tehneet myös päivän hiihtoretken, jonka aikana testasimme varusteita, laitoimme ruokaa trangioilla, pystytimme teltan ja kodan sekä harjoittelimme ahkion vetämistä.

Ohjaajina vaelluksella olivat Hannu Pietiläinen, Pertti Sillanpää ja Veikko Pehkonen.

Maanantai 20.4.

Odotukset
Odotukset ovat kaikilla hieman jännittyneet ja toisaalta uteliaat; jotkut pelkäävät hieman jaksamistaan. Edessä on viisi tiivistä päivää kuta kuinkin vieraiden ihmisten parissa oudossa ja vaativassa ympäristössä. Vaellus on hyppy tuntemattomaan - myös itsetuntemuksen kannalta. Rinkka painaa liikaa
Rinkka hiertää aina ensimmäisenä päivänä. Keli on hiihtämiseen surkea, vaikka vesisade vaihtui välillä lähes auringonpaisteeksi. Sukset lipsuvat tai eivät luista. Monilla on pitkä aika siitä, kun edellisen kerran hiihtänyt; mukana on kaksi ensikertalaistakin, Charlotte Belgiasta ja Gabor Unkarista. Vaikeuksien sattuessa apu on kuitenkin lähellä, kaveria autetaan. Kämppä
Toraslammen kämppä tarjoaa pehmeän laskun metsäläiselämään. Kun saa laskea rinkan selästä ja vatsan täyteen, mieli virkistyy ja onnistumisen elämys ensimmäisestä koitoksesta on kiistaton. Vihkoihin kirjautuu myös luontohavaintoja.

Tiistai 21.4.

Ensimmäinen yö
Puolet porukasta nukkui autiotuvassa ja puolet lämmittämättömässä kangaskodassa, ohjaajista kaksi valitsi teltan ja yksi puuvajan. Kokemukset yöstä ovat siten erilaisia. Väsymys
Toinen päivä on yleensä vaelluksen raskain. Tiistaina hiihdimme pisimmän matkan, ja sosekelin vuoksi jouduimme turvautumaan kelkka- ja tiepohjiin. Matkanteko oli todella raskasta, yhtäkään metriä ei tullut ilmaiseksi. Kolmen ahkion vetovuoroja vaihdettiin tiuhaan.

Keskiviikko 22.4.

Koko yön satoi vettä
Toisen yön vietimme Isohanhilammen rannalla. Voimat olivat loppu; emme pääseet matkatavoitteeseemme kurjan kelin vuoksi. Yöpymiskokemuksia on kodasta ja teltoista. Myöhään illalla alkoi sade, joka jatkui aamupuolelle. Sade ja kostea ilma kasteli varusteita.

Tottuminen ja märkyys
Kolmantena päivänä matkateko alkoi helpottua rinkan kevennyttyä ja olkapäiden totuttua kantamiseen. Toisaalta tosi raskas keli ja kosteus alkoivat vaatia veroaan. Eteenpäin meno oli taistelua omaa jaksamistaan vastaan. Mieliala ei ollut paras mahdollinen, sillä odotettuja yöpakkasia ei tullutkaan.

Suunnitelma muuttuu
Hiihtoura on käymässä yhä kehnommaksi. On selvää, että suunnitellussa ajassa emme ehdi määränpäähän. Joidenkin makuupussit ja muut varusteet ovat märkiä. Mieli on monilla maassa Vaihtoehtoja on kaksi: jatkaa matkaa suksilla soseessa rämpien ja yöpyä ulkosalla tai hankkia autokyyti Siiranjärvelle. Jälkimmäinen vaihtoehto sai enemmän kannatusta, vaikka joidenkin mielestä se tuntui luovuttamiselta. Ohjaajien näkökulmasta se oli kuitenkin ennen kaikkea turvallisuuskysymys; sillä vältettiin todennäköisesti ainakin muutama sairastuminen.

Saunan jälkeen
Voinko kylmästä tärisevä ihminen parempaa toivoa kuin kuuma sauna. Siiranjärvellä saimme varusteet kuiviksi ja pääsimme nukkumaan lämmitettyihin sisätiloihin.

Torstai 23.4.

Torstai alkoi yhteisellä aamupuurolla Siiranjärven leirikeskuksessa. Olosuhteet olivat päinvastaiset kuin vuorokautta aikaisemmin. Hiihtämistä emme kuitenkaan jättäneet: ohjelmassa oli Pyhitystunturin valloitus; alkuperäissuunnitelman mukaan meidän piti sen kautta Siiranjärvelle. Ennen lähtöä teimme joitain tutustumis- ja luottamisleikkejä, jotka oli tarkoitettu ensimmäiselle päivälle, mutta jotka olosuhteiden vuoksi olivat jääneet. Iltaan sisältyi letunpaistoa muotiolla ja saunomista, johon useimmilla liittyi myös avantouinti.

Pyhityksen valloitus
Pyhitys on kymmenkunta metriä Iso-Syötettä matalampi tunturi. Vaikka päälle meni latu, ei ylös kapuaminen ollut itsestäänselvyys - ei myöskään alas laskeminen. Monille Pyhityksen valloittamisesta tulikin huippukokemus.

Lettuja ja avanto
Letunpaisto ulkosalla tarjoaa mukavaa yhteistoimintaa ja yhdistää ryhmää. Lumen saartama laavu tosin paikkana hieman rajoitti paistajien määrää. Sauna on perinteisesti ihmisiä yhdistävä paikka. Nyt siihen liittyi omien rajojen etsiminen vapaaehtoisen avantouinnin muodossa.

Perjantai 24.4.

Aurinko ja hankikeli - melkein liian myöhään
Aurinko alkoi paistaa torstai-iltana, kun paistettiin lettuja nuotiolla. Tietenkin vasta viimeisenä yönä oli pakkasta ja hanki kovettui kantavaksi. Puolet porukasta lähti innokkaana runsaan tunnin hiihtolenkille pian seitsemän jälkeen - muiden jäädessä nukkumaan. Sukset suunnattiin yhden maakunnan suurimman kuusen luo.

Tiimeistä
Seikkailukasvatuksen yksi tavoite on ryhmässä tapahtuvan toiminnan kehittäminen. Trangian ympärille muodostetut kolmen-neljän hengen ruokaryhmät toimivat hyvin. Toisaalta - erityisesti talviolosuhteissa - tällainen tiimiorganisaatio vaikuttaa koko ryhmää koskevan yhteenkuuluvuuden tunteen syntymiseen.

Loppuyhteenveto
Hiihtämisen jälkeen oli loppupalaverin aika, jossa jokainen kertoi vuorollaan kokemuksistaan. Siivoamisen jälkeen suuntasimme todellä lämpimässä kevätkelissä kohti Oulua. Päiväkirjat palautettiin vasta seuraavalla viikolla, jotta niihin voitiin kirjata myös tunnelmat palautekeskustelusta ja ja kokonaistunnelmat pienen etäisyydenoton jälkeen.