Kyseessä on viitteellinen varusteluettelo (ottaen huomioon vuodenaika ja lämpötilat)
Alusasu
Alusasun perustehtävä on toisaalta suojata kehoa kylmyydeltä ja toisaalta
siirtää kehon tuottamaa liikalämpöä ja kosteutta pois iholta seuraaviin
vaatekerroksiin, jolloin iho on mahdollisimman kuiva ja lämmin. Nykyisin
on tarjolla monia erilaisia vaihtoehtoja, mutta erityisesti pidemmällä
vaelluksella kannattaa pitäytyä perinteisissä tuotteissa ettei tule ikäviä
yllätyksiä "testatessa" uusia tuotteita.
Paras alusasu kylmänä vuodenaikana on villainen tai suurimmaksi osaksi villainen kerrasto, koska se pitää lämmön, tuntuu lämpimältä kosteanakin eikä mene ns. tukkoon, kuten voi käydä erilaisille urheilualusasuille muutaman tai jopa yhdenkin päivän käytön jälkeen, jotka on tehty keinokuiduista (polypropyleeni tms.). Ne, joille villa tuntuu liian karkealta tai kutittavalta iholla, voivat käyttää erilaisia sekoitekankaita, mutta toivottavaa olisi, että niissäkin olisi edes jonkin verran villaa. Pelkkä puuvilla taas on kuivana mukava, mutta kostuessaan epämiellyttävä, kuivuu hitaasti ja tuntuu kosteana kylmältä.
Välikerros
Välikerroksen tehtävä on pitää kehon lämpö tallessa ja myös suojata
ulkoapäin tulevalta kylmyydeltä. Sen perustehtävä on sitoa alusasun läpi
tuleva kehon kosteus ja siirtää se edelleen kuorikerroksen kautta ulos.
Välikerrospukeutumisen olennaiset osa ovat perinteisesti olleet puuvillapaita ja lisänä tarvittaessa villapaita. Kuten edellä on jo todettu parempi vaihtoehto kuin yksi paksu villapaita on pari ohuempaa, jolloin lämmönsäätely on helpompaa. Myös välihousut ovat tarpeen mikäli pakkasta alkaa olla yli kymmenen astetta.
Välikerros voi olla liikkuessa tarpeeton mikäli sää on lämmin (alle -10 astetta). Talven aikana kelit voivat olla kuitenkin hyvin vaihtelevia, joten välikerros (väliasu) on ainakin mukana välttämätön. Lisäksi pysähdyttäessä pitemmäksi aikaa (esim. ruokatauolle tai yöpymistä varten) voi tarvittaessa lisätä välikerroksen pitämään kehon lämmön paikallaan oltaessa.
Erilaisia välikerrosvaihtoehtoja löytyy useita alkaen perinteisistä raappahousuista ja puserosta, jotka ovat kuitenkin raskaita. Uudempia kevyitä, lämpimiä ja kosteutta imemättömiä ja siis varsin suositeltavia väliasuja ovat erilaiset fleece-asut. Myös erilaiset verryttelu- ja tuuliasut käyvät melko hyvin tähän tarkoitukseen.
Kuorikerros ja erityissuojakerros
Kuorikerroksen tehtävänä suojata kaikelta ulkoapäin tulevalta (sateelta,
tuulelta, lumelta, kylmyydeltä). Sen tehtävänä on myös päästää kehosta
tuleva liika lämpö ja kosteus ulos eli sen tulisi myös hengittää. Kaksi
ominaisuutta, sateen- ja tuulenpitävyys sekä hengittävyys ovatkin pitkään
olleet retkeilyvaatevalmistajien suurin huolenaihe. Viimeisin vastaus
näihin on Gore Tex-suojakalvo, joka laminoidaan esim. vaatteen ulko- ja
vuorikankaan väliin. Valitettavasti Gore Tex-asut (ja sitä jäljittelevät
kopiot) ovat vain turkasen kalliita, joten muitakin ratkaisuja käytetään
(ja niillä pärjätään mainiosti) vielä pitkään.
Perinteisistä kuoriasuista käyttökelpoisia ovat erilaiset hiihtoasut, anorakki/tuulipuku tai retki-/vaellusasut. Yhdistelmäasut ovat ehdottomasti parempi ratkaisu kuin (hiihto)haalarit, joissa lämmönsäätely on hankalaa ja käyttö muutenkin kömpelömpää esim. pikkulassa käydessä. Erityissuojakerrosta tarvitaan vain äärimmäisissä olosuhteissa esim. arktisella vaelluksella, merellä (pelastautumispuku) jne.
Tavallisten suksien kanssa käytetään hiihtokenkiä, joiden kanssa voi tulla ongelmia (kylmyys), mikäli ne ovat ahtaat. Niihinkin tulisi sopia sukka ja villasukka, etteivät varpaat kylmety. Nahkaiset hiihtokengät kannattaa rasvata lähtiessä, etteivät ne kastu ainakaan kovin helposti. Nahkajalkineiden kuivaaminen maastossa on hankalaa, mutta kodassa ja nuotiolla sekin onnistuu, jolloin niillä pärjää kyllä mainiosti. Uusimmat hiihtokengät ovat varsin hyvin kosteutta sietäviä ja melko lämpimiäkin, joten hiihtäminen ei liene tältä osin ongelma.
Päähineet
Villapipo, karvalakki, hiihtolakki tms. Liikuttaessa pipo lienee
parhaimmasta päästä, sillä se hengittää riittävästi. Kovalla tuulella se
voi olla kuitenkin liian kylmä ellei siinä ole vuorikangasta. Muistakaa,
että pään ja niskan kautta haihtuu kehon lämmöstä kolmasosa eli se on
tärkeimpiä alueita lämmönsäätelyn kannalta. Myös kauluri tai kaulahuivi
on tarpeen juuri tämän vuoksi.
Käsineet
Tumput ja nahkakinttaat on ilmeisesti voittamaton yhdistelmä eli alla
villa ja päällä nahka. Sormikkaat (nahka- tai villa) eivät ole kovin
hyviä, sillä ne erottavat sormet toisistaan, jolloin ne eivät lämmitä
toinen toisiaan.
Käsineiden tulisi suojata myös ranteita riittävästi. Toinen mahdollisuus
on käyttää erillisiä rannesuojia tai esim. villapuseroa, jossa on
hihoissa ns. peukaloreiät. Tällöin hihansuu suojaa ranteita tehokkaasti.
Ottakaa huomioon se, että yövymme maastossa, joten varusteiden kuivaaminen voi olla aikaa vievää nuotiolla. Ja vaikka mukana on kota, jossa varusteita voidaan aika hyvin kuivatella, ei sen varaan pidä laskea liiaksi. Retki on tarkoitus kuitenkin toteuttaa niillä varusteilla mitä itse kukin löytää kotoa, mutta sääoloihin mahdollisimman hyvin varautuen. Mukana on hyvä olla kuivia vaihtovaatteita vedenpitävästi pakattuna. Ottakaa mukaan myös ylimääräisiä muovipusseja varusteiden pakkaamista varten.
Mahdollisesti mukaan otettavaa:
Koululta ryhmäkohtaiset varusteet:
Talvella metsässä majoittumisessa ei ole mitään erityisen kummallista, mutta kannattaa muistaa, että hyvä makuupussi on varmin tapa taata kunnon lepo ja voimien palautuminen seuraavaa päivää varten. Makuupusseja on eri käyttötarkoituksia ja vuodenaikoja varten todella suuri kirjo, joten yleismakuupussia ei ole olemassa. Nykyään perinteinen vaeltajien väittely kuitupussien ja untuvapussien kesken on syytä unohtaa, sillä erot alkavat olla marginaalisia. Joka tapauksessa hyvä makuupussi on aina melkoinen investointi ja sellaisen hankkiminen edellyttää tarkkaa harkintaa.
Vaellusteltassa yöpyminen on pakkaskeleillä kylmää puuhaa ja se edellyttää talvioloihin suunniteltua makuupussia. Valitettavasti valmistajien ilmoittamat alhaisimmat pakkasenkestoluvut ovat kaikissa tapauksissa selvästi tai jopa mielettömästi ylimitoitettuja. Lisäksi kylmyyden siedossa on erittäin suuria yksilöllisiä eroja eli jos kaverilla hampaat kalisee, niin joku toinen voi hikoilla samanlaisessa makuupussissa.
Kota on majoitteena käyttökelpoinen ja mahdollistaa avotulen pitämisen ilman raskaan kaminan mukana kuljettamista. Tulen pitäminen läpi yön on kuitenkin vaativa homma (edellyttää jatkuvaa vartiointia), joten kodassa yöpyjienkin tulee varautua siihen, että lämpötila voi olla miinuksen puolella mikäli yöpakkaset ovat kovia. Tarkoitus ei ole kuitenkaan järjestää mahdollisimman kehnoja olosuhteita vaan oppia selviytymään talvisessa luonnossa, joten järjestämällä kotaan koko yöksi nuotiovartiointi, voidaan se pitää hyvinkin lämpimänä.