Hae sivustolta

Pehmeää taidetta

Opiskelen taiteen tekijä ja kehittäjä (YAMK) -tutkintoa Oulun ammattikorkeakoulussa. Opintojeni myötä olen saanut mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan taiteen merkitystä ja sen ilmenemistä omassa työskentelyssäni. Tämän pohjalta olen koostanut artikkelin, joka kertoo minusta ja taiteen tekijyydestäni. Olen koulutukseltani ohjaustoiminnan artenomi (AMK) ja olen työskennellyt kulttuurin sekä taiteen parissa valmistumisestani vuodesta 2011 lähtien. 

KUVA: Mirka Kortesoja

Taide lähellä ja lähelle ihmistä

Taiteen merkityksen ja roolin pohtiminen osaltani johtaa useampaan polkuun, joita kuljen aika ajoin ‒ joskus erillään, joskus rinnakkain. Tämän myötä myös roolini taiteen tekijänä vaihtelee. Olen Oulun taidemuseon työntekijä, taidekasvattaja, kulttuuriosuuskunta ILMEen jäsen, freelancer ja kaikkea muutakin tarpeen vaatiessa. Monipuoliset työtehtäväni niin taiteen tekijänä, tuottajana, mahdollistajana, kokijana kuin opettajanakin ovat osaltaan vaikuttaneet käsitykseeni taiteen merkityksestä ja laajentaneet taiteen kentän perspektiiviä vuosi vuodelta. Monitaiteelliset projektit yhteistyössä eri taiteen tekijöiden kanssa ovat rikastuttaneet ja syventäneet myös omaa taiteellista toimintaani. 

Ennen kaikkea pidän itseäni taidekasvattajana. Elämäni aikana erilaiset kohtaamiset ja mahdollisuudet ovat vieneet minua eteenpäin kasvattajan roolissa tähän pisteeseen, jossa olen nyt. Mitä minun tekemiseni sitten sisältää? Puikkelehdin työssäni sulavasti kuvataiteen ja käsityön tekniikoista toiseen ‒ pehmeistä ja kovista materiaaleista akryyleihin ja piirtimiin, porakoneista ja vannesahasta poronluuhun ja kasvivärjäykseen, valokuvaamisesta green screeneihin ja ompelukoneesta kokeilevaan kirjontaan. 

Taidekasvattajan työni liittyy hyvin läheisesti ihmisiin ja kohtaamisiin. Olen saanut onnekseni työskennellä erilaisten ihmisten parissa: maahanmuuttajat, 8. luokan taidetestaajat, värikylpyvauvat ja vanhemmat, opiskelijaryhmät, ensi- ja turvakodin asiakkaat, seniorit ja päivätoimintaryhmät, taiteilijat, lapset sekä nuoret ovat kehittäneet minua taidekasvattajan työssäni.

Taiteellisessa työssäni haluan jakaa niitä samoja intohimon, haltioitumisen ja onnistumisen kokemuksia, joita itse saan kokea taiteen tekemisen myötä. Toimintani keskiössä on rooli mahdollistajana. Toiminnallani luon turvallisen ja taiteen tekemiselle suotuisan ympäristön materiaaleineen, tekniikkoineen ja ohjauksineen. Taiteen tekeminen on prosessissa olemista, matkalle lähtemistä ja hetkeen pysähtymistä. Punaisena lankana kulkee ajatus siitä, että taide kuuluu meille kaikille. Jokaisella on oikeus kokeilla, onnistua ja epäonnistua, ihmetellä ja oivaltaa ‒ löytää itsestään uusia puolia ja kaataa raja-aitoja. 

Olipa kyseessä sitten taiteen katsominen, tekeminen tai kokeminen, koen taiteen toimivan työssäni kielenä, välineenä ja väylänä. Se on kieli, jonka kautta ihmetellään, peilataan ja keskustellaan. Väline, jonka avulla jaetaan, opitaan ja kehitytään. Se on väylä kohtaamisille ja ymmärrykselle ‒ inhimillisyydelle.

Taju kankaalla

Olen tähänastisen työurani aikana kokenut ja kokeillut monenlaisia materiaaleja ja tekniikoita. Opiskellessani Hämeenlinnassa löivät kokeilevat kankaankuvioinnin menetelmät minulta tajun kankaalle ja tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Olin työharjoittelussa Valkeakoski-opistossa tekstiiliopetuksen puolella, jolloin opistossa tuolloin toiminut opettaja Maarit Humalajärvi avasi minulle täysin uuden maailman taidetekstiilien pariin. Kankaat ja langat eivät enää kilpailleet koulukäsitöiden kanssa samassa pölyisessä kategoriassa, vaan saivat aivan uudenlaisia merkityksiä tekstiilitaiteen tekemisen näkökulmasta. 

Valokuvaaminen sekä kuvat ja niiden erilaiset käyttötavat ovat läsnä monissa kokeiluissani. Millaiselle kankaalle siirrän kuvan, millaisen pintarakenteen valitsen, kirjoisinko käsin, mitä ja millä materiaaleilla? Kuvan, kankaan ja kirjonnan suhde on monesti hyvin tarinallinen sekä vuorovaikutteinen. Välillä se on runsas, välillä minimalistinen. Tällä hetkellä tutkin rajojani. Missä kokonaisuudessa yksi pisto on tarpeeksi? Missä pistoja tarvitaankin tuhansia?

KUVAT: Desert Center, California (kuvat: Mirka Kortesoja)

Kirjassaan Kauneuden paino kiteyttää Pasi Räbinä hyvin materiaaleihin liitettävän kokeilevan työskentelyotteen merkityksen:

Warning: Declaration of Concrete5_Model_FileAttributeKey::getList() should be compatible with Concrete5_Model_AttributeKey::getList($akCategoryHandle, $filters = Array) in /opt/www/docs/epooki/concrete/core/models/attribute/categories/file.php on line 102

Warning: Declaration of Concrete5_Model_FileAttributeKey::add($at, $args, $pkg = false) should be compatible with Concrete5_Model_AttributeKey::add($akCategoryHandle, $type, $args, $pkg = false) in /opt/www/docs/epooki/concrete/core/models/attribute/categories/file.php on line 161

Itseäni tekstiilimateriaaleissa kiehtoo jatkuva muokkaamisen mahdollisuus, jatkuva uuden löytäminen ja kokeileva työskentelyote. Voin maalata, värjätä, tulostaa, painaa, polttaa, etsata, liimata, kirjoa ja ommella. On mielenkiintoista tutkia esimerkiksi sitä, miten ruoste, tai jopa home, värjää eri materiaaleja. Miten voin vaikuttaa lopputuloksiin, ja millaista jälkeä saan aikaiseksi? Joskus prosessi vie päivän, joskus jopa kuukausia. Kokeilujen jälkeen ehkä löydän käyttöä materiaaleille, tai sitten en. Joskus ne saattavat odottaa vuosia kaapissa löytääkseen tarkoituksensa. Kuulostaa järjettömälle ja sitä se onkin.

KUVAT: Tekstiilikokeiluja: sanomalehtipaperi, kangas ja käsinkirjonta, teepussit ja käsinkirjonta (kuvat: Mirka Kortesoja)

Taide iholla

Syksyllä 2019 toteutin Lumo-valofestivaalille immersiivisiä ja osallistavan taiteen piirteitä omaavan teoskokonaisuuden Puolet minussa. Kokonaisuudessa yhdistyivät äänitaiteilijan tuottama reaaliaikainen äänimaisema UV-valaistuun tilaan, jossa osallistujat itse pääsivät maalaamaan kehonosiaan hohtavilla tehostemaskeerausmaaleilla joko itselleen tai toisilleen. Kokemus stimuloi aisteja ja jokainen teoksessa vieraillut sai päättää oman osallistumisen asteensa. 

Kolmen päivän aikana kävijöitä oli yli 700. Iällä, sukupuolella tai millään muillakaan rooleilla ei ollut merkitystä. Tekijöitä ja heittäytyjiä löytyi laidasta laitaan. Muutamat saamani palautteet kiteyttävät sanomiinsa sen, mikä on minun taiteen tekemiseni merkitys kokemuksellisena, osallistavana ja elämyksellisenä kokonaisuutena:

KUVAT: Puolet minussa. Lumo-valofestivaali 2019 (kuvat: Tuuli Lähteenmäki ja Mirka Kortesoja)

Olen nöyrästi kiitollinen siitä, kuinka kulttuurin ja taiteen kenttä on kohdellut minua sekä avannut tielleni alati uusia mahdollisuuksia, kokemuksia, hienoja ihmisiä ja kohtaamisia. Taidekasvattajan työni on antoisaa, mutta myös vaativaa. Viime vuosien aikana olen huomannut sen, kuinka oma tekemiseni on jäänyt taka-alalle ja olen toiminut enemmän taidekasvattajan roolissa kuin itse taiteilijana. Osittain tämä oli syyni hakeutua opintoihin: antaa aikaa oman taiteilijuuteni pohdinnalle ja tulevaisuudelle. Koen vahvasti, että jos en itse pysty toteuttamaan omia taiteellisia tarpeitani, en voi myöskään olla intohimoinen ja innostava taidekasvattaja. Siksi olen tällä polulla juuri nyt.

Lähteet

Uusimmat artikkelit