Hae sivustolta

Toiminta, totuus ja tarina – medianomin tutkimusmatka taiteilijuuteen

Mitä on taide? Mikä on taidetta? Onko taide tutkimuksellista? Miten taidetta tutkitaan ja ennen kaikkea, kuka on taiteilija? Mitä on taiteilijuus? Taiteen tekijän ja kehittäjän YAMK-opinnoissa tutkittiin omaa taiteilijaminää: millaista oma taiteellinen toiminta on tällä hetkellä, millaiseksi taiteen tekijäksi haluaa tulla ja miksi taidetta ylipäätään haluaa tehdä.

KUVA: Sergey Nivens/Shutterstock 

Sanat luovat todellisuutta, sanotaan. Siitäpä sisustusteippi työhuoneen seinään! Rakas lukija, sallinette minun olla eri mieltä. Seuraa esimerkki:

Warning: Declaration of Concrete5_Model_FileAttributeKey::getList() should be compatible with Concrete5_Model_AttributeKey::getList($akCategoryHandle, $filters = Array) in /opt/www/docs/epooki/concrete/core/models/attribute/categories/file.php on line 102

Warning: Declaration of Concrete5_Model_FileAttributeKey::add($at, $args, $pkg = false) should be compatible with Concrete5_Model_AttributeKey::add($akCategoryHandle, $type, $args, $pkg = false) in /opt/www/docs/epooki/concrete/core/models/attribute/categories/file.php on line 161

Ei sanat, vaan toiminta määrittää todellisuuden, totuuden.

Mika Elo kiteyttää hyvin kolumnissaan Heideggerin teorian taiteen kolmikehästä, jonka muodostavat taide, taiteilija ja teos. Taiteilija voi kyseenalaistaa teosten tekemisen, mutta ilman teoksia ei ole taidetta ja ilman taidetta taas ei ole taiteilijoita. Teoksia ei tule tyhjästä. Täytyy olla olemassa jokin toimija, joka niitä tuottaa. Elo, M. 2017. Taiteentutkimuksesta taidetutkimukseen. Taidehistoria tieteenä 1. Hakupäivä 10.2.2020. http://tahiti.fi/01-2017/kolumni/taiteentutkimuksesta-taidetutkimukseen/

Ilman toimintaa totuus ei tule esille, mutta myöskään taidetta ei siis ole ilman toimintaa. Yleisimpiä taidekäsityksiä mukaillen taiteen ja todellisuuden suhde voi ilmetä kolmella tavalla: 

1. Taide kuvaa, jäljentää, imitoi, esittää tai matkii todellisuutta. 
2. Taide ei esitä todellisuutta vaan luo oman riippumattoman maailmansa, jota hallitsee kauneus, tasapaino ja harmonia.
3. Taiteellisen ilmaisun taidokkuus ja esteettiset ominaisuudet eivät merkitse mitään sen rinnalla, mitä itse teoksissa sanotaan: vain ylevä viesti voi olla taidetta. Jyväskylän yliopisto. 2009. Taidekasvatuksen valintakoekysymykset 4.6.2009. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Hakupäivä 9.2.2020. https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/mutku/opiskelijavalinta/vanhat-valintakoekysymykset/taidehistorian-ja-taidekasvatuksen-valintakoekysymykset/taidekasvatus-2009

Se tavallinen tarina

Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta. Kaikessa säällisen taitava, erityislahjakas en missään: ysin tytön kirous. Tuntematta taiteen teorioita olen alitajuisesti luottanut eniten tulta päin -metodiin: totuuden voi löytää vain toiminnan kautta. Toimimalla. Käydään käsiksi ja otetaan selvää. Jos toimintaa tarvitaan, olen valmis! Aina ja kaikkeen. ”Etsiä elämän totuutta ja olla aina valmiina” – tämähän kuulostaa kuin lordi Baden-Powellin suusta. 

Samalla jatkuva toiminta – action! – on taiteellisen tekemiseni suurin heikkous. Totuus on, että aika-avaruusjatkumo on meitä vastaan. Kaikkea ei voi tehdä, kaikkea ei voi tietää. Kaikkea ei voi saada. Jatkuva totuuden etsiminen toimimalla johtaa siihen, että totuus karkaa minulta. On varmaan luonnollista, että olen päätynyt copywriterin ammattiin, mainosalalle. Paremmin palkatut AD:t lohduttavat copyja sanoen, että copywriter on mainostoimiston fiksuin ihminen. Tekstinikkari, jonka yleissivistys on suurin. Hän, joka löytää oikeat sanat ja nyanssit tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hän, joka pystyy herättämään nukkuvan kiven tunteet kolmella sanalla. Copywriterina oppii koko ajan uutta, saa tyydyttää uteliaisuuttaan. Copy tuntee historian, kulttuurin, sisällöt, tyylit, muodot, tuotantotavat, yleisöt, formaatit, välineet, kanavat, konseptit ja tarinat. Copy on sanaseppo, psykologi, insinööri ja myyjä – muttei taiteilija.

Tätäkin artikkelia kirjoittaessani innostuin tutkimaan taiteen filosofisia teorioita, määritelmiä ja näkemyksiä taiteesta, taiteilijuudesta, taiteilijoista, teoksista niin, että totuus jälleen karkasi minulta ja ”teos” oli jäädä tekemättä – tai siis artikkelin valmistuminen venähti suunnitellusta. Voi, mikä ironinen metataso!

Taiteen edistämiskeskuksen blogissa vuonna 2012 silloinen puheenjohtaja Piia Rantala-Korhonen kirjoittaa Rantala-Korhonen, P. 2012. Taidetta vai kulttuuria? Blogi. Taiteen edistämiskeskus. Hakupäivä 9.2.2020. https://www.taike.fi/fi/blogi-taidetta-vai-kulttuuria- mielestäni kovin osuvasti – ja lohdullisesti: 

Minäkin, orastava taiteilija, etsin ja havainnoin taiteellani todellisuutta ja minäkin saan yrittää määritellä taidetta, sillä se lisää taidekeskustelun näkökulmia ja ”kasvattaa yhteistä ymmärtämystämme”. Taide elää minunkin kokemusmaailmassani.

Kirjoitan, siis olen

Kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää tietoa ja ajatella. Monesti löydän uusia ajatuksia – totuuksia! – kun käyn tekstin ääreen. Rakastan eri tekstilajeja, mutta valitettavasti leijonanosa tekstien kanssa työskentelystäni on nykyään melko mekaanista rakenteiden muokkausta, editointia tai markkinointiin liittyvää pääviestien kiteyttämistä. Luovaa, innostavaa, muttei taidetta. Syödäkin pitää ja lapset vaatettaa, siksi taiteelle antautuminen on vaikeaa. Tuskailen sitä, että tekemiseni – toimintani – etääntyy taiteesta. Siksi olen kokenut vuosien jälkeen suurta paloa käsikirjoittamiseen ja luovaan kirjoittamiseen. Paluuta sanan ääreen.

Markkinointiviestintä on äärimmäisen luovaa työtä, varsinkin mediumin rajoitteiden vuoksi. Kuinka mahdutan tämän idean 30 sekuntiin? Tai kymmeneen? Turhautuuhan säveltäjäkin, kun viisituntinen mestarisinfonia tulee mahduttaa yleisöystävälliseen formaattipituuteen – konserttiin, jossa on mielellään väliaika biotaukoa varten. Sitä paitsi, eikö taidekin tarvitse markkinointia? Mainostoimistotyössä suurin iloni on yhteiskunnalliset kampanjat tai se, että kaupallisen asiakkaan tuote on ratkaisu suurempaan, yhteiskunnalliseen ongelmaan. Totuuden etsiminen on ajanut minut myös mukaan politiikkaan – melko taiteenlaji sekin. Yksi motiiveistani, miksi lähteä mukaan politiikkaan, oli parantaa kulttuurin ja taiteen edellytyksiä. 

Mika Elo esittelee kolumnissaan taiteellisen tutkimuksen piireissä arvostetun tutkija Dieter Merschin määrittämät taiteellisen tutkimuksen neljä tulkintalinjaa. Yhden niistä mukaan taiteen tekeminen on aina jo ollut eräänlaista tutkimista ja taiteella on aina ollut kriittistä tutkimuksellista potentiaalia. Edes taiteilija-tutkijan hahmo ei ole uusi, hybriditaiteilijoita on ollut aina, kuten Leonardo da Vinci. Hotakainen, M. 2014. Taide + tutkimus = taiteellinen tutkimus. Tieteessä tapahtuu 4, 42‒45. Hakupäivä 9.2.2020. https://journal.fi/tt/article/view/46155/12279

Kirjoittaessani tutkin siis totuutta ja maailmaa. Kirjoittamisessa haastavaa on se, että kaikki tieto, koko totuus ei voi mahtua samaan tekstiin sen muodon kärsimättä. Totuus on saavuttamattomissa, mutta todellisuuksia voi luoda. Se on lohdullista. Luulen, että kaiken etsimiseni jälkeen alan löytää pihvin. Ei väliä, jos medium on hukassa, kunhan itse on well done.

Joko se alkaa: taiteilijan tarina

Tarina on sarja toimintoja. Tähän asti olen vain antanut tapahtua, ottanut tehtävän vastaan ja tutkinut miten se tehdään, ulkoisten impulssien ehdoilla. En ole vielä löytänyt epämukavuusalueita, mutta en sitä omaa mediumiakaan. 80-luvulla balettitunneilla, 90-luvulla teatterin maailmaan. 2000 vei mukanaan audiovisuaaliseen kerrontaan ja 2010 toi elämänkokemusta. Voisiko olla, että 38-vuotiaana etsikkoaika on ohi?

2020-luvulla olen luoja: ohjaaja, kirjoittaja, sanataiteilija ja esiintyjä. Olen mahdollistaja: tuottaja, markkinoija, asioiden aikaan saaja. Totuus taitaakin olla tarina! Minä teen ja mahdollistan tarinan. Olen tarinan kertoja, esittäjä, kuljettaja, kuvittaja, tarinan tapahtumisen edellytysten järjestelijä. Olen taiteilija. Jonain päivänä työskentelen kuningaslajien parissa. Tulen kirjoittamaan romaanin, käsikirjoittamaan ja ohjaamaan pitkän fiktioelokuvan ja näyttelemään musikaalin pääroolin. Tämä edellyttää, että toimintani pysähtyy, rauhoittuu. Jotta totuus löytyisi, nyt pitää keskittyä tarinaan.

Tarinan kolmas näytös

Kuin huomaamatta tulin käsitelleeksi taiteen kolmikehän kaksi muuta tekijää: toiminnan ja taiteilijan – tarina huipentuu siis teokseen. Teos on taiteen ilmenemismuoto. Vaikka aiemmin tekstissä lainaankin Piia Rantala-Korhosta, ”ettei taidetta voi kahlehtia määrämittaan”, on teos usein vakiintunut muoto tai tapa esittää taiteellinen ajatus; totuus. Veistos, sinfonia, koreografia… määrämuoto on ollut helppo tapa tuoda taide yleisön saataviin. Esimerkiksi taidenäyttely! Kuinka helppo konsepti. Tila, siellä roikkuu jotain, minkä voi nähdä., ihmiset tulevat katselemaan, hyvällä tuurilla taiteilija saa myytyä jotain, avajaisissa on ehkä viiniä. Teos voi toki elää ja varioitua formaattinsa sisällä, mutta ilmentymä tai muoto on tunnistettavissa taiteeksi.

Erityisen hyvin teokselle tyypillinen muoto – formaatti – näkyy mielestäni tarinankerronnan, draaman ja elokuvan kehittymisessä. Miksi keksiä pyörää uudelleen, kun kolme näytöstä on toiminut Aristoteleen ajoista nyky-Hollywoodiin ja arkiseen suomalainen ruotsalainen ja norjalainen -vitsiperinteeseen saakka? Teorioita käsikirjoituksen rakenteesta on kehitetty käsikirjoituksia tekemällä, niistä teoksia toteuttamalla ja teoksia edelleen analysoimalla. Taiteen tutkimuksellinen ote näkyy mielestäni oivallisesti juuri näissä teosmuotojen tai formaattien syntymisessä. Sääntöjä rikotaan, kun ne on opittu. 

Seuraan tätä iteroivaa ”kokeile ja opi” -metodia omassa yamk-opinnäytetyössäni: tulen tutkimaan interaktiivisen elokuvan tarinalinjoja ja niiden vaikuttavuutta, ”valinnan illuusiota” luodakseni tälle elokuvan alalajille jatkossakin tuotettavan formaatin. Ylittääkö taiteellinen tekeminen teoskynnyksen tai edistääkö tekemäni tutkimus toteutettavuutta, on taas toinen juttu. Joka tapauksessa tulen tekemään interaktiivisen lyhytelokuvan.

Tere Vadén, haastatteluhetkellä Aalto-yliopiston – siis maamme korkeimman asteen taiteen korkeakoulun (!) – taiteen laitoksen professori, veti hurmaavasti taiteen tutkijoilta maton jalkojen alta vuonna 2014 Markus Hotakaisen artikkelissa:

Loppukevennys: lukuvinkkejä itseään, taidettaan ja tarinaansa epäileville

Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi? (1935)

Ammatillisen itsetunnon lyttäämisen klassikko, jossa paneudutaan muun muassa siihen, monenko markan postimerkki tulee kiinnittää romaanikäsikirjoituksen palautuskuoreen kustantajan vaivannäköä helpottaakseen.

Yle.fi, Kulttuuricocktail: Mikä on hyvää taidetta? Lue taiteen asiantuntijoiden vinkit nykytaiteen ymmärtämiseen

Artikkeli taidekäsityksestä, taiteilijuudesta ja vahvistus siitä, että taidetta ei ole ilman toimintaa.

Oulu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 -kampanjasivu

Toivon kipinä siitä, että kulttuuri ja taide voisi spinnata yhteiskunnassa niin, että niistä joskus vaikka maksettaisiin.

Lähteet

Uusimmat artikkelit